Elämä ei tosiaankaan lopu nelikymppisenä.
Nelikymppisyys on keskellä ihmisen eloa.
Miesten sanotaan parantuvan vanhetessaan.
Kun mies täyttää 50v hänen sanotaan saavuttaneen
miehen iän.

Missä iässä nainen sitten on parhaimmillaan?
Mikä on se hetki jolloin nainen saavuttaa naiseutensa?
Onko se murrosikä, jolloin luonto muuttaa
lapsenvartalon yhtäkkiä naiselliseksi?
Onko se 17 vuoden herkkä ikä?
Vai joko 25v on nainen?
Onko tyttö nainen silloin kun hän saa lapsen,
on hän sitten minkä ikäinen tahansa?
Entä minkä ikäisenä synnyttämätön nainen on nainen?

Vai onko ikä ollenkaan se sama asia kuin ne numerot
paperilla? Oletko sen ikäinen kuin sielusi sanoo sinun olevan?
Minun sieluni kertoo minun olevan vielä murrosiässä.
Mutta peiliin vilkaistuani putoan rajusti todellisuuteen.

Mihin se aika katosi?
Minne ne vuodet menivät?
Karkasivat pois.
Veivät hehkeyden mukanaan.

Jättivät syvän otsarypyn
juuri keskelle kulmakarvoja, nenän päälle.
Ja niitä valkoisia hiuksia on saapunut.
Niitä yritän sitkeästi peittää Lorealin avulla.
Olenhan minäkin sen arvoinen?

Haluan vielä pitää kiinni hetken niistä hetkistä
jolloin olin kaunis.
Jolloin ihoni oli heleä ja hiukset tummanruskeat.

Mutta onko se edes tärkeää, miltä näytän?
Kenen vuoksi haluan olla vielä hetken ilman valkoisia hapsia?
Itseni? Miesten? Muiden naisten vuoksiko?